L'EUROPE
Vanha mantereemme on koko historiansa ajan ollut sisäisten konfliktien arpeuttama. Aikoinaan sotia oli usein, mutta ne olivat alueellisesti rajattuja, ja siksi kuolunuhrien määräkin oli vähäinen. Teollisuuden kehittyessä sodat kuitenkin muuttuivat yhä tuhoisammiksi ja levittäytyivät yhä laajemmille alueille. Ja itämaista sanontaa mukaillen, kun Eurooppa yskäisee, koko maailma saa flunssan. Osoituksena tästä toimikoon kohta sata vuotta sitten puhjennut ensimmäinen maailmansota (1914-1918), joka sai alkunsa Euroopasta, mutta levisi pian halki Afrikan ja Aasian, sekä kaikille maailman merille. Mutta valitettavasti tämä oli vasta alkusoittoa. Vuosien 1939-1945 välillä käyty toinen maailmansota repi Euroopan niin pahasti hajalle, että täällä vannottiin, ettei moista enää ikinä sallittaisi käyvän.
 |
| Mikäs se siinä on? |
Itsemääräämisoikeutta painottava nationalismi sai väistyä, ja tilalle astui kansainvälinen yhteistyö. Kansainvälisesti se ilmeni Yhdistyneiden Kansakuntien perustamisena San Fransiscossa vuonna 1945 - heti sotien päättymisvuonna. YK on ollut merkittävä tekijä toisen maailmansodan jälkeisten kriisien ratkaisijana, tarjoten humanitääristä apua, rokoteohjelmia, lastensuojelua ja tietysti rauhanturvaamista.
YK:n sinikypäräiset rauhanturvajoukot ovat olleet tuttu näky kaikilla maailman konfliktialueilla, ja myös pieni Suomemme on palvellut näissä joukoissa kunniakkaasti. Viime vuosina länsimaat ovat osallistuneet YK:n sotilaalliseen toimintaan yhä enemmän puolustusliitto Naton kautta - onhan sekin Eurooppalaisen ja transatlanttisen yhteistyön tuote kansainvälisen rauhan ylläpitämiseksi (Missio: "Jenkit sisällä, ryssät ulkona, saksalaiset matalana"). Epäsuorasti kaikki edellä mainittu on Saksan edesmenneen kanslisti Adolf Hitlerin (1889-1945) aikaansaannosta, ehkä jopa hänen perintönsä maailmalle. Niin kuin Volkswagen.
 |
| Martti Ahtisaari |
Suomen rooli YK:ssa on ollut merkittävä. Otsalaastarista ja Mara Walk -kävelytyylistään paremmin tunnettu presidentti Ahtisaari sai YK:ta lähellä olevasta CMI-toiminnastaan Nobelin rauhanpalkinnon. On todennäköistä, että Ahtisaari toimi myös rap-artisti Nellyn esikuvana. Sanotaan, että Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta, mutta halutessamme niin, olemme myös hip hopin suurvalta. Suurvaltana joukkojamme on tälläkin hetkellä muun muassa levottomassa Afganistanissa, Nato-komennuksen alaisuudessa. Kuten tästä kaikesta voidaan huomata, saavutuksia rauhan puolesta ei tule vähätellä sen enempää YK:n kuin Suomenkaan osalta. Voidaan kuitenkin perustellusti väittää, että YK ei kaikesta sen positiivisesta vaikutuksesta huolimatta ole kuitenkaan kansojen yhteistyön suurin aikaansaannos. Toinen, ehkäpä vielä merkittävämpi rauhanprojekti sai nimittäin alkunsa vasta paria vuotta myöhemmin. Puhun tietenkin Euroopan Unionista (EU).
Sotien jälkeen Euroopan talus oli kuralla. Länsi-Euroopan pienet maat, Luxemburg, Alankomaat ja Hollanti reagoivat tilanteeseen solmimalla sopimuksen Beneluxin tulliyhteisöstä. Sopimus solmittiin heti natsimiehityksen päätyttyä, eli täten sen synty voitaisiin ajoittaa jo vuoteen 1944, YK:ta aiemmaksi. Sopimuksen voimaantulo oli kuitenkin vasta vuonna 1948, ja pidän itse tätä päivämäärää ratkaisevana. Benelux-yhteistyö laajeni pian. Jo vuonna 1951 tuo pieni kärpäsenpaska laajeni kuuden maan väliseksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöksi (ECSC, EHTY), kun Euroopan suuret maat Ranska, Italia ja Länsi-Saksa liittyivät mukaan. Nyt yhteisön painoarvo kansainvälisessä taloudessa oli jo huomattava.
Kerran liikkeelle lähdettyään EHTYä ei pysäyttänyt enää mikään. Erilaisten puliveivausten myötä (Euratom) EHTYyn ruvettiin viittaamaan lyhtenteellä EEC, suomalaisittain Euroopan Yhteisöt. Vuonna 1973 mukaan yhteisöön liittyivät Iso-Britannia, Tanska ja Irlanti. Tästä eteenpäin laajentuminen tapahtui yhä nopeampaan tahtiin, ja yhteisöistä muodostui Maastrichtin vuoden 1993 sopimuksen myötä Euroopan Unioni (EU). Vuonna 1994 Suomi järjesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen Euroopan Unioniin liittymisestä. Vain 43% vastusti ajatusta, ja kuten sanotaan, loppu on historiaa.
 |
| Kiina menossa ohi Yhdysvalloista |
Nykyisellään EU on 500 miljoonalla asukkaallaan maailman kolmanneksi suurin valtioksi miellettävä alue, jääden toiseksi vain Vinkuintialle ja Kiinan kommunistiselle kansantasavallalle, joissa kussakin on reilusti yli miljardi nenää, joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes puolitoista miljardia. Tämä seikka vain alleviivaa Euroopan Unionin menestystä maailman suurimpana sisämarkkina-alueena - EU:n bruttokansantuote on noin 17,5 BILJOONAA dollaria, edellä mainittujen banaanittomien banaanimaiden jäädessä tästä yli kymmenellä biljoonalla per valtio. Dollarimaa Yhdysvallatkin kalpenee 15 biljoonan tuloksellaan, vaikka sekin on yli kaksinkertainen "maailmantalouden veturiin", Kiinaan (7,2 bilj. $), verrattuna. (Tämä mielenkiintoinen sivuseikka älköön hämätkö meitä, kun YLEn uutistenlukija kertoo Kiinan talouden menevän ohi Yhdysvalloista vielä tämän vuoden aikana).
 |
| Pulut vituttaa oikeasti |
Euroopan Unioni on ollut menestystarina, maailman suurin rauhanprojekti, joka on taannut taloudellisen integraation keinoin Pax Europeanan - Euroopan kirjoitetun historian pisimmän sodattoman jakson (Balkanin touhuja ei lasketa koska ne ei kiinnosta, paitsi Maraa ne kiinnosti). EU liittyi kunniakkaaseen joukkoon presidentti Ahtisaaren seuraksi, kun Euroopan vakaata tilaa hämmästynyt Nobel-komitea myönsi EU:lle rauhanpalkinnon 12. lokakuuta 2012. Vaikka tämä 900 000 euron palkinto ei yksinään EU-taloutta pelastakaan, on sen symbolinen arvo merkittävä: me haluamme rauhaa, ja olemme sen kovalla työllä saavuttaneet.
Kaikki edellämainittu toimii kontekstina, kun siirrämme katseemme takaisin EU:n syntysijoille, Belgiaan. Ketsuppidelfiini on jo pitkään seurannut huolestuttavaa kehitystä tuossa eurooppalaisen rauhan kehdossa. Raporttimme alkupuolella viittasimme Afganistaniin, jossa on ollut sotilaallinen ja humanitäärinen kriisi menossa jo vuodesta 1919, kun imperialistiset britit jättivät maan oman onnensa nojaan. Tiedämme myös Somalian hankalan tilanteen, ja olemme pahoillamme. Kuitenkin samanaikaisesti olemme Belgian suhteen lähes täysin uutispimennossa!
 |
| Pahamaineinen Albert II |
Belgia perustettiin eräästä Alankomaiden osasta vuonna 1830 Ranskan avustuksella, kauan ennen Afganistanin vapautumista. Itsenäistyminen ei kuitenkaan käynyt kivuttomasti, vaan maa oli ensimmäiset kymmenen vuotta kaoottisessa tilassa ja sisällissodassa. Vielä nykyisinkin maa on käytännössä kahtiajakatunut pohjoiseen Flanderiin ja eteläiseen Valloniaan, kansan koostuessa vastaavasti flaameista ja vallooneista. Mainittujen, etnisten ryhmittymien välinen kyräily on tehnyt maan poliittisesta ilmapiiristä epävakaan, eikä maassa Somalian tavoin ollut toimivaa hallitusta miesmuistiin. Vasta vuoden 2011 lopussa kuningas Albert II puuttui peliin ja diktaattorimaisin elkein nimitti sixpack-hallituksen maahan.
 |
| Pahamaineinen Leopold II |
Albert II:n hätäratkaisulla ehkä vältettiin hetkellisesti uusi sisällissota, mutta kuten Suomessakin, hallituspohja on niin laaja, että sen aika menee sisäiseen nahisteluun maan tilanteen vakauttamisen sijaan. Ja mitä tulee Belgian kuninkaalliseen diktatuuriin, Kongo toimikoon historiallisena referenssinä. Leopold II - hänkin siis sarjassaan toinen - orjuutti ja tappoi miljoonia kongolaisia saadakseen polkupyöräänsä uudet kumit ja norsunluutangon. Olisi ollut parempi ottaa oppia Somaliasta, jonne hallitus perustettiin täysin demokraattisesti kesän 2012 aikana. Olipa maan johtoon tarjolla eräs suomalainenkin.
 |
| Afganistan - suunta parempaan |
 |
| Ei liity aiheeseen, mutta varmasti totta |
Inhimillisellä tasolla Belgian kriisi näyttäytyy jo konkreettisesti. Karut YK-tilastot paljastavat, että Afganistanissa murhakuolleisuusaste on 2,4, eli jokaista sataa tuhatta asukasta kohden tapetaan väkivaltaisesti 2,4 ihmistä. Afganistanilaisten hätä onkin niin suuri, että jotkut heistä mieluummin kiduttavat itseänsä ainakin 60-päiväisellä nälkälakolla ja kuolevat tähän Suomessa, kuin altistuvat kuolemanvaaralle Afganistanissa. Tämä asettaa oikeaan valoon Belgian tilanteen: Pelkästään Belgian liikennekuolleisuusaste on 10! Belgiassa on siis moninkertaisesti vaarallisempaa kuin Afganistanissa, ja selvästi vaarallisempaa kuin Suomessa, missä liikenteeseen kuolee vain 6,5 ihmistä per 100 000 asukasta.
Voi, kunpa ongelmat rajoittuisivatkin vain Belgiaan, mutta on merkkejä siitä, että näin ei ole. Eurooppa on taas yskäisemässä. Katsokaamme vaihteeksi EU:n itäiseen laitaan, Unkariin ja Ukrainaan. Belgian kehitys on havaittavissa täälläkin. Ukrainassa kokonaiskuolleisuusaste on jopa 15,8, millä pääsee maailmassa kakkossijalle, vain Venäjän ollessa vaarallisempi paikka. Vastaavat lukemat ovat Afganistanista 14,9 ja Somaliasta 14,5. Ymmärrämme Afrikan ja Aasian hädän. Miksemme ymmärrä oman unionimme hätää? Unkari tunnetaan gulassikeitostaan, mutta tiesitkö, että sielläkin kokonaiskuolleisuusaste on lähes 13? Suomen kokonaiskuolleisuusaste on 10,3. Belgian tauti on leviämässä koko Eurooppaan.
Meillä suomalaisilla ei ole hätää, me olemme jo täällä. Mutta olemme nyt nähneet, että tilanne Belgiassa on täysin kestämätön. Tilanteen korjaamiseksi Ketsuppidelfiini on laatinut kolmivaiheisen ohjelman, jolla nykyinen kehityksen suunta on käännettävissä:
- Vaadimme Suomea välittömästi avaamaan rajansa Belgian kansalaisille, ja tarjoamaan näille turvapaikkaa, jotta turhilta kuolemilta vältyttäisiin.
- Seuraavan Nenäpäivän tuotot on ohjattava Brysseliin.
- Lisäksi pieni sotilaallinen interventio olisi varmasti paikallaan tämänkin humanitäärisen kriisin ratkaisemiseksi.
Muokkaus 15.11.2012: Korjattu biljoona/triljoona-käännökset...
.JPG)
.JPG){kind=link}