Perkele

Syksyinen puutarha

Tänään blogaamme pitkästä aikaa luonnosta. Näin loppusyksystä voimme tarkkailla luontoa haavoittuvimmillaan. Kesän jälkeen puutarhan puut ja kasvit valmistautuvat pikkuhiljaa talveen kuolemalla. Näky on monella tapaa ajatuksia herättävä. Olen käynyt kuvaamassa luontoa herkimmillään ja nyt paneudumme syksyiseen puutarhamaisemaan tarkan analyyttisesti. Pahoittelen että kuvat ovat hieman tärähtäneitä kamerajalustan unohtumisen vuoksi. Uskon että pienestä tärähdysefektistä huolimatta kuvien sisältö ei jätä mitään arvailujen varaan.


Ensimmäiseksi kuvauskohteekseni valitsin hieskoivun (Betula pubescens). Kuvan yksilö on jykevä lajinsa edustaja, halkaisijan ollessa vyötärön korkeudella useita kymmeniä senttejä. Kuten kuvasta näkyy, tällä puulla on vahva ja tuuhea oksisto. Kesäisin hieskoivu on kaunis puu ja palaa hyvin. Syksyllä se vain palaa hyvin.

Hieskoivu (Betula pubescens)

Toiseksi kohteekseni valitsin tarhaomenapuun (Malus domestica). Omenapuu kukkii kauniisti ja tuottaa herkullisia hedelmiä, omenoita. Syksyn tullen omenapuu pudottaa omenansa maahan mätänemään. Mätänevä omena muuttuu ruskeaksi. Omenoiden jälkeen omenapuu pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa puusta tulee surullisen näköinen harava.

Tarhaomenapuu (Malus domestica)

Kolmas kohteeni on mustaherukka (Ribes nigrum). Mustaherukkapensaan tuoreet lehdet tuoksuvat miellyttäviltä ja pensas tuottaa herkullisia marjoja. Syksyn tullen mustaherukkapensas pudottaa marjansa maahan mätänemään. Mätänevä mustaherukka muuttuu ruskeaksi. Marjojen jälkeen mustaherukka pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa pensaasta tulee surullisen näköinen harava.

Mustaherukka (Ribes nigrum)

Neljänneksi kohteeksi valikoitui vadelma (Rubus idaeus). Vadelma tuottaa erittäin herkullisia punaisia marjoja. Syksyn tullen myös vadelma pensas pudottaa marjansa maahan mätänemään. Mätänevä vadelma muuttuu ruskeaksi. Marjojen jälkeen vadelma pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa pensaasta tulee surullisen näköinen harava.

Vadelma (Rubus idaeus)

Seuraavaksi siirryin kuvaamaan puutarhan koristekasveja. Ensimmäisenä kameran linssin eteen sattui vuorenkilpi (Bergenia crassifolia). Vuorenkilven lehdet muistuttavat lumpeenlehtiä. Toisin kuin aiemmat kuvauskohteeni, vuorenkilpi näyttäisi hämmentävän hyvin sietävän kylmää, pimeää ja vitutusta. Viime vuoden perusteella kasvi talvehtii mätänemättä. Pisteet siitä!

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia)

Viimeinen kasvi puutarhakollaasissani on jokin esikkosuvun (Primula) yksilö. Valitettavasti en tämän tarkemmin tiedä mistä lajista on kyse. Vaan väliäkö tuolla kun tämäkin mätänee lumihankeen aivan kuten kiinnostukseni yhtään mitään kohtaan sen väistämättömän totuuden edessä että ulkona ei ole enää hirveän valoisaa.

Esikko (Primula)

Lopuksi bonuskuvana kaunis puisto.

Helvetin komea puisto

Interaktiivinen partablogaus: tilanne 14.11

Partavahan saavuttua on tapahtunut silminnäkyvää edistystä. Poirotit alkavat olla jo lähempänä, mutta volyymiä tarvitaan lisää. Tämän hetkinen tilanne muistuttaa ehkä kuitenkin vielä hieman enemmän Salvador Dalin lyhyempää mallia. Kuukausi-pari vielä niin hyvä tulee!

Jotenkin ihmeessä tähänki groteskiin kuontaloon on jo kerennyt tottua (ehkäpä jopa hieman tykästyä), sillä enää ei naurata joka kerta peiliin katsoessa eikä viiksien pois ajaminenkaan houkuttele. Ilmeisesti olen jonkin asteinen kasvokarvoituksen edelläkävijä, sillä tässä kuussa alkoi maailmanlaajuinen Movember-kampanja, jonka tavoitteena on kerätä varoja (viiksi?)syöpää sairastaville. En ole aivan varma, miten tuo toimii käytännössä. Tehdäänkö viiksistä jotain syöpää parantavaa seerumia marraskuun loputtua? Noh, oli miten oli, minun viiksiäni ette vie, senkin matkijat!

Epäpaketointi: Bounder Extra Firm Moustache Wax

Tervetuloa viettämään kulutushysterian sävyttämää maanantaita kanssamme! Ketsuppidelfiini on jälleen tehnyt hankintoja ja tällä kertaa tutustumme elintärkeään kulutushyödykkeeseen nimeltä viiksivaha. Runsas kuva- (tai video-)materiaali kuuluu jokaiseen epäpaketointiin. Dokumentoimatta jääneet työvaiheet ovat: vahan tilaus- ja maksuprosessi, paketin odottaminen, paketin nouto postista ja kotiinkuljetus sekä itse paketoinnin aukaiseminen. Näiden kohdalla joudutte, rakkaat lukijat, käyttämään mielikuvitustanne. Tästä lähtee:

Avasin aluksi kirje-tyyppisen paketoinnin toisen päädyn käyttäen avuksi ainoastaan käsiäni ja runsasta voimaa!

Paketista alkaa purkautua esineitä, kuinka jännittävää!

Paketin sisältö: 1kpl lähetyslistaa jonka toisella puolella käsinkirjoitettu tervehdys, 1kpl viiksivahaa

Syvennytään aluksi liikkuttavaan personoituun onnentoivotukseen. Voin vahvistaa tämän tosiaan olevan aito käsinkirjoitettu viesti siitäkin huolimatta, että vahan möi suuri kasvoton yritys, eikä yksityishenkilö.

Tässä itse vahan sisältävä paperipakkaus. Pakkauksen pintamateriaali on miellyttävää käsille, joka yhdessä tyylikkään ulkoasun kanssa asetti kovat odotukset tuotteen laadulle.

Arvostan myös saman pakkauksen kääntöpuoleltaa sekä viiksivaha-teknisin termein, että selkokielellä löytyvää tuoteselostetta. Pientä miinusta tosin tulee siitä, että yläreunassa on käytetty uudestaan samaa ilmaisua viiksien kesyttämisestä, kuin hienossa yksilölliseksi luulemassani saatekirjeessä.

Yllä mainitun pakkauksen sisältä löytyy tämänlainen paperi, jonka sisällä on selvästi jotain muuta. Waxception!

Sisältä paljastuukin pitkä lista käyttöohjeita, sekä itse tilattu tuote. Vahapurkki on kivalla liimapinnalla kiinni ohjeessa. Liima on sellaista helposti paperista irtoavaa kumisen tuntuista. Sellaista mikä ei revi paperia rikki sitä irroittaessa, mutta siitä jää pieni erivärinen laikku paperiin. Sellaista on aina hauskaa pyöritellä sormien välissä jonkin aikaa, ennen roskiin heittämistä.

RTFM:ttyämme voimmekin turvallisesti siirtyä itse tuotteen pariin. Purkki on laadukkaan tuntuinen ja kätevän kompakti metallirasia. Aluksi taistelin hetken rasian avaamisen kanssa, sillä sen ulkomuoto vihjaili hämäävästi sen aukeavan ihan vaan kannesta vetäen, kun taas todellisuudessa kannessa olikin elegantti kierreratkaisu. Kuvassa näkyvä keltainen mömmö on siis haluttua tuotetta, mutta siitä lisää myöhemmin, sillä varsinainen epäpaketointi on nyt suoritettu onnistuneesti.

Batman

Batman on muuten aivan tavallinen mies, mutta hän on rikas ja pukeutuu lepakoksi. Batman asuu Gotham Cityssä. Batman on sankari, ja hän tappelee pahaa vastaan hyvien ihmisten puolella ja hyvät ihmiset ovat hänelle siksi kiitollisia. Kaikki eivät tiedä, kuka Batman on, mutta hänen palvelijansa tietää kyllä. Mutta se on kuollut!!!

Joskus Batman ja kaverit pelaavat yhdessä korttia, panoksena koko Gotham Cityn tulevaisuus. Ennen peliä Batman ottaa pakasta jokerit pois. Yksi peli, mitä Batman ei osaa niin hyvin kuin muut, on mölkky, mutta sekin on silti ihan kivaa. Joskus Batman naurattaa meitä kaikkia, kun sillä on hassut jutut. Batmanilla on myös aina vaatteet ihan huippuja, ja ehkä ne on jonkun varta vasten sille suunnittelemia. Ennen vanhaan Batmanilla oli vaan harmaa pyjama, mutta nykyään on musta ja siinä on aika paljon muovia. Toisaalta musta on vähän tylsä väri myös.

Minun mielestä Batman on tyylikkämpi nykyään kuin ennen, ja tyylikkäämpi kuin Darth Vader, jonka asussa on myös paljon muovia. En tiedä onko Darth ja Batman kavereita, ne asuu ainakin ihan eri paikoissa. Tai oikeastaan en tiedä mistä Darth on kotoisin, kun se on sellanen maailmanmatkaaja, aina avaruuslaivoilla. Batman on kuitenkin Gotham Citystä. Muutenkin Gotham Cityssä asuu tosi hassuja ihmisiä, ja se on vähän niin kuin Vantaa.

Batman on jo aika vanha ja harkitsee eläkkeelle jäämistä. Batmanin työelämästä on kuitenkin jäänyt monia hyviä muistoja mieleen, eikä hän siksi ole koskaan katunut tekemiänsä valintoja, elämää taaksepäin katsellessa. Kerrankin oli hassu sattumus, missä Arvuuttaja monen monta kertaa jekutti Batmania mutta lopulta Batman kuitenkin voitti. Näitä asioita on hauska muistella vanhana. Vanhainkodissa Batmanilla on oma keinutuoli.

Isona minä haluan olla kuin Batman. Minun mielestä se on paljon hauskempaa kuin muut vaihtoehdot mitä tulee mieleen, tosin ralliauton ajaja voisi olla kanssa aika kiva. Batman olisi varmaan hurjan hyvä rallissa, ja sillä on myöskin oma automerkki, Batmobile. Joskus rallissa ajetaan kuitenkin aika lähellä puita ja ne voi syttyä palamaan kun Batmobilen pakoputkesta tulee tulta. Sitten pitää kutsua palokunta paikalle ja ralli pitää keskeyttää, eikä se olisi yhtään kivaa. Palomiehet on kanssa just fiksuja tyyppejä kun ne jaksaa aina juoksennella joka puolelle sadetakit päällä ja niitten autot pitää kovaa ääntä.

Tarjoiluehdotus vs totuus

Sovellan hävyttömästi hieman mainiota hengenheimolaistamme, Tarjoiluehdotus-blogia.

Tämähän näyttää ihan syötävältä.

En tosin yritä replikoida tarjoiluehdotusta täydellisesti, vaan ruoka on valmistettu ohjeiden mukaan juuri niin, kuin voisi olettaa suurimman osan kuluttajista tekevän.

Tämä näyttää syödyltä.

Jostain syystä tarjoiluehdotuksen luomat odotukset ja karu todellisuus eivät aivan kohdanneet. Ulkonäöllisesti annos näyttää jo kertaalleen tai kahdesti syödyltä. Maullisesti ei onneksi aivan, mutta ei tätä kyllä hyvällä tahdollakaan voi lasagneksi kutsua, vaikka siinä onkin suurin osa siihen tarvittavista aineksista. Lopputuloksen kuvan valaistus saa ruoan näyttämään paremmalta kuin omin silmin katsottaessa.

Interaktiivinen partablogaus: tilanne 22.10

Tilanne 22.10.2011.

Ohessa viiksiprojektin tilannepäivitys. Viime kerrasta pituutta on tullut jonkin verran lisää, mutta näkyvin muutos on värimaailmassa. Luontaisella ihokarvoituksen värilläni ei päästä haluttuun Hercule Poirot -lopputulokseen, joten tilanne vaati ihokarvoituksen värjäystä.

Borat Sagdiyev.

Pienen Googlettelun perusteella tähän ei sovi mikä tahansa hiusväri (ovathan viikset hiukan jäykemmät ja "lasittuneemmat" kuin hiukset). Sopivaa hiusväriäkin löytyi, tosin Suomessa kukaan ei tuntunut myyvän sitä. Jotkut kotimaiset parturikampaamot olisivat kyllä värjänneet viikset, mutta tämä operaatio maksaisi kaksi kertaa enemmän kuin värjäyssarja Englannista kotiin tilattuna. Viiksien värjäys on kaikesta päätellen Englantilaisten mielipuuhaa, sillä väriaine oli loppu useasta verkkokaupasta. Löysin lopulta kaupan jolla sitä piti olla, mutta silti toimitukseen meni useita viikkoja.

John Holmes.

Pituuskasvukin on ollut tuskastuttavan hidasta, eikä vielä olla lähelläkään Poirot-tyylin vaatimaa pituutta. Reynolds/Selleck-mallia lähestytään kuitenkin jo. Tosin tuntemieni ihmisten mukaan tämän hetkinen malli on pikemminkin tasoa Borat/John Holmes.

Projekti jatkuu kuitenkin yhä. Näihin on jo kerennyt tulla melkoinen viha/rakkaus-suhde. Välillä nämä kutittavat ja ärsyttää katsoa peiliin, toisaalta eipä näitä kyllä enää poiskaan raaski ajaa. Nyt olen jo alkanut tottua peilikuvaani.

Huomionosoitus Soneran asiakaspalvelulle

Koettuani vahvoja tuntemuksia Soneran asiakaspalvelun kanssa viime aikoina päätin kunnioittaa suhdettamme kirjoittamalla heille omistetun haikun.

Tunnin jonotin

ette voineet vastata

vitun kyrväkkeet

Kenkävertailu, osa 2

"Monta kenkää, vain kaksi jalkaa."

Tässä jaksossa vertaamme kenkiä muihin vaihtoehtoihin. Aloitamme samantien.

1. Oikean jalan kenkä vs. CD-levy

CD-levy on suurin piirtein saman korkuinen kuin kenkä, mutta kenkä on muuten isompi.  Tulos: Kenkä voitti.

2. Kenkä vs. hyrrä

Tulos: Hyrrä pyörii kauemmin kuin kenkä. Hyrrä voitti.

3. Vessapaperi vs. kenkä

Kenkä menee yhtä pitkälle kuin vessapaperi, mutta nopeammin. Marginaali on pieni, mutta kenkä voitti.

4. Kaljatölkki vs. vasemman jalan kenkä

Kaljatölkkiin mahtuu tölkillinen kaljaa. Kenkään mahtuu kaksi ja puoli tölkkiä kaljaa. Kenkä voitti.

5. Vasemman jalan kenkä vs. oikean jalan kenkä

Vasemman jalan kenkään mahtuu ulkofileepihvi. Oikean jalan kenkään mahtuu ulkofileepihvi. Tämä on tasapeli.

Loppuyhteenveto
Kengät on parempia kuin muut vaihtoehdot.

Oletko nähnyt tätä hämähäkkiä?

Paavo on kadonnut. Paavo, tule takaisin! Lupaan hankkia sulle maukkaita kärpäsiä mutusteltavaksi. Paavo on nähty viimeeksi Vantaalla torstaina 8. Syyskuuta puolenpäivän aikoihin. Paavo oli katoamishetkellä alasti, joten joku on varmasti kiinnittänyt häneen huomiota. Mikäli näet Paavon, jätä yhteystietosi kommenttiosioon tai ota yhteyttä suoraan Korkeasaaren eläintarhaan, puh. 09-3101615. Älä lähesty Paavoa itse, sillä hän saattaa olla aseistautunut ja vaarallinen.

Interaktiivinen partablogaus: äänestystulos

Partaäänestyksen tulos on seuraavanlainen:

1. HERCULE POIROT -VIIKSET!    5 kpl
2. Pelkkä alahuuliparta             2 kpl
3. Pelkät viikset                    1 kpl
4. Kyseessä on parta.                1 kpl

Pyrin siis kasvattamaan tällaiset viikset, mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että projekti saattaa kusta jossain vaiheessa. Poirotin viikset ovat sen verran miehekkäät, että projekti vaikuttaa melko työläältä, mutta ei sitä Roomaa yössä poltettu, vai miten se nyt menikään. Poirotilla on sen verran käyrät, että pituutta pitää kasvattaa vielä jonkin aikaa, tai sitten pitää mahdollisesti hankkia partalisäkkeet (onko sellaisia? hiuslisäkkeitä ainakin on). Lisäksi partaa on värjättävä huomattavasti tummemmaksi.

Hercule Poirot on kyllä siinä määrin monipuolinen partamalli, että vahaamattomassa muodossaan ne menevät luultavasti myös hyvin Burt Reynolds/Tom Selleck -viiksistä.

Tässä vielä tämänhetkinen tilanne. Aika kaukana ollaan vielä yllä näkyvistä näin kolmen viikon jälkeen.

Kännimuotiblogaus

Eräänä iltana viime viikolla nauttiessani olutta tai neljättä tein kauhistuttavan havainnon, etten omista yhtään irtohenkseleitä. Pyrin hoitamaan mahdollisimman suuren osan shoppailutarpeistani eBayn avulla, mutta tämähän ei tietenkään johdu laiskuudesta, vaan Kiinalaisten tavaroiden ylivertaisesta laadusta. Muistaakseni suurin osa myytävänä olevista henkseleistä olivat jotain tyhmiä armeijatyylisiä aikuisten sotaleikkeihin. Jossain vaiheessa muistan kyllästyneeni etsintään ja tilanneeni vain ensimmäiset ei-sotahenkselit.

Seuraavana aamuna selvittyäni unohdin koko asian. Tänään, viikkoa myöhemmin, tuli paketti Koreasta. Ei helvetti minkä näköset henkselit. Lisäksi nää ovat jotain lasten/aasialaisten mallia, koska housut puristaa palleja vaikka henkseleiden säätö olisi ääriasennossa. No, kukapa ei olisi valmis kärsimään muodin eteen!

Teknistieteellinen ajankohtaiskatsaus: Numeroiden merkitys internet-ajassa

Nyt on sellanen tilanne että on aivan pakko blogata. Blogaaminen on pakollista aina välillä, ja tällä kertaa se on pakollista. Olettekos muuten koskaan tulleet ajatelleeksi että kuinka monta blogia maailmassa on olemassa? Minä en ollut sitä ennen tätä hetkeä tullut ajatelleeksikaan, mutta sellainen firma kuin BlogPulse onneksi osasi tuohon jonkun arvion heittää, ja se arvio on vaatimattomat 129 miljoonaa vuoden 2009 loppuun mennessä.

Eli aika monta blogia, mutta ei ihan niin paljon mitä vuodessa lähtee sähköpostia. Tätä on joskus ohimennen tullut funtsattuakin. Se on jo paljon mielenkiintoisempi luku. 90 biljoonaa kappaletta vuodessa. Siis 90 000 000 000 000 kappaletta sähköpostia vuodessa. Se tekee vajaat 247 miljardia sähköpostiviestiä päivässä, reilut miljardi viestiä tunnissa. Tästä noin 90 prosenttia on roskapostia, eli aikamoinen näpyttely siinä saa olla nigerialaisilla käynnissä, ja voi olla että kymmensormijärjestelmääkin tarvitaan.

No mitäköhän helvettiä tollanen lukema voisi tarkoittaa insinöörin mielestä? Sitä että jossain tarttee olla aika paksua kaapelia ja muutama runkoreititin. koska jos nyt arvataan että yksi sähköpostiviesti sisältäisi vaikkapa sata lontoonkielistä sanaa (osahan viesteistä on aika lyhkäsiä ja osa jotain Iijoki-sarjan mittasia mutta suurin osa varmaan lyhkäsiä) niin se tekisi sellasen viisisataamerkkisen viestin. Jep, aika lyhyitä on ketsarin toimituksenkin mielestä englannin sanat keskimäärin.

Okei, siis viitisensataa kirjainta. No joo, se ois jollain perusenkoodauksella siis sellasta tavun tai pari per merkki, eli koko viesti olisi mitättömät yhen kilotavun max eikö niin? No ei! Vaan oikeastihan sähköpostiviestiin tulee kaiken maailman rich text formatoinnit ja html-linkit ja kuvia ja välitysdataa ja muuta skeidaa, joten oikeampi koko on paaaaaaaljon suurempi. Sanotaan vaikka että sellaset 50 tai jopa sata kertaa isompi. Kato vaikka omasta sähköpostista jos et usko. Ainahan se inbox on full paitsi jos on gmail.

Tästä siis saadaan varovaisesti arvoiden noin 50-100 kilomiljardia tavua tunnissa, mikä olisi sellasta 100-200 Gbps keskimääräisenä suoritustahtina. Hei, itse asiassahan se ei ookkaan niin paha kuin aluksi ajattelin. Tohon riittäisi teoriassa semmonen sadan tai tuhannen lähiverkkokaapelin nippu jos haluttaisiin kaikki sähköpostit omaan inboxiin. Vai riittäisikö? Ei.

Jatketaanpa tätä turhaa ajatusketjua vielä. Ajatellaan nyt niin, että bitin mahdollisten tilojen 0 ja 1 esittämiseen tarvitaan jännitettä. Sähköä. Voltteja on enemmän tai vähemmän, vitun siistiä, voisin puhua tästä koko päivän enkä kyllästyisi. Oikeestihan ym. kilobittien ympärille käärästään kaikenlaista virheenkorjausta ja pakettia ja segmenttiä ja muuta ja tarvitaan vielä toinen nippu kaapeleita, mutta nyt päivä rupeaa olee lopussa ja kyllästyttää. Seuraava kappale!

...tässä enää mitään seuraavaa kappaletta ole ku en jaksa kirjottaa enää. Mietin vaan että millanen infra, teleoperaattorihenkilöstö, ja kuinka monta Olkiluoto kolmosta tarvitaan ennen kuin 45-90 000 000 000 kB/h nigerialaiskirjeinä ja viagramainoksina saavuttaa kohteensa. Roskaposti työllistää meidät ja elvyttää maailmantalouden!

Location:Internet

Interaktiivinen partablogaus

Ketsuppidelfiini esittelee jälleen ensimmäisenä maailmassa täysin uudenlaisen vallankumouksellisen blogauskonseptin, interaktiivisen partablogin. Voi se tietty olla jo wanha juttukin, en ole jaksanut tutkia asiaa.

Homman nimi on se, että olen pari viikkoa kasvattanut parta-aihiota ja teillä Ketsarin lukuisilla lukijoilla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa mihin suuntaan partaa lähdetään kasvattamaan. Parta on selvästi jakautunut toistaiseksi kolmelle alueelle: viikset, leuka ja alahuuli. Ehdotukset voivat olla väliltä älä tee mitään - aja kaikki pois. Voin myös värjätä pinkiksi jos joku toimittaa värin tai leikata kirkkoveneen muotoiseksi (lopputuloksesta ei ole takeita). Voit kerrankin kokea vaikuttaaneesi johonkin valitsemalla sopivan vaihtoehdon äänestyksestä tai kommentoimalla tätä postausta. Ensi viikon perjantaihin mennessä eniten ääniä saanut ehdotus saa tahtonsa läpi. Lupaan pitää lopputulosta ainakin viikon naamallani.

Saanko esitellä: Paavo

Paavo chillaa.

Paavo on jo mun paras kaveri töissä, vaikka ollaan tunnettu vasta reilun viikon. Paavo on hämähäkki joka asustelee mun työpisteen lähettyvyydessä, tarkemmin sanottuna tuollaisessa pienessä kuopassa ikkunalaudassa.

Paavo esittelee kämppäänsä.

Ollaan vähän juteltu Paavon kanssa, että mä voisin rakentaa sille uuden kämpän kun tuo kuoppa ikkunalaudassa on vähän askeettinen. Odotellaan vielä päätöstä rakennusoikeudesta Vantaan kaupungilta.

Paavo kiipeilee.

Paavo on extreme-hämis ja harrastaa parkouria. Paavo tykkää kiivetä pystysuoria seiniä pitkin ja muusta vastaavasta kikkailusta. Paavo ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen adrenaliininarkkari, vaan tasapainottaa villiä puoltaan käymällä pitkillä kävelyillä ikkunalla katsellen ulkopuolella ohi vilistävää maailmaa. Paavo on syvällinen. Lisää Paavon kuulumisia jatkossa.

Unboxing: Viestintävirasto Tv-maksut / Kommunikationsverket Tv-avgifter

Pitkästä aikaa vuorossa on unboxing-artikkeli. Unboxing-artikkelin aiheena on otsikonmukainen Viestintävirasto Tv-maksut / Kommunikationsverket Tv-avgifter. Paketti saapui jo joitakin päiviä sitten, mutta olen malttanut mieleni ja nyt viimein on aika suorittaa kutkuttavan jännittävä unboxing!

Yleiskuva paketin etupuolelta

Paketin pintamateriaali on melko tasaisen tuntuinen. Hieman karhea, mutta enemmän kuitenkin sileä. Paketin vasemmassa yläkulmassa on täysin sileä ja kiiltävä kohta joka on myös täysin läpinäkyvä. Paketin väritys on jokseenkin tylsä, lukuunottamatta "design-elementtiä" paketin etupuolella, eli kuvassakin näkyvää aaltoilevaa ja väreillä leikittelevää käkkyrää. Muuten paketin etupuolen elementit ovat ihan kivasti tasapainossa ja ilme on kliini.

Avattu paketti

Paketti avautui suorastaan kivuttomasti. Mitään ylimääräisiä repeytymiä ei tullut joten on todettava että paketin suunnittelu on ollut insinöörimäisen taidokasta. Avaamisessa apuna käytettiin kirjeiden avaamiseen tarkoitettua veistä. Toiset tykkäävät avata paketit pelkästään sormia käyttäen, mutta jälki on tällä menetelmällä usein epätasaista. Suosittelen ko. menetelmää vain ammattilaisille. Asiasta sukellusveneeseen, tämän lähetyksen osalta paketin sisältämä yllätys alkaakin jo hieman paljastua, eli siis mitäs vittua?

Vai niin

Justiinsa joo

Sen kerran kun kuvittelee että saapunut paketti sisältää jotain MIELLYTTÄVÄÄ ja KIVAA niin asian todellinen laitahan on juurikin näin. Ei nyt ihan hirveesti kiinnosta tarinoida enää mitään. Että hyvää syksyn jatkoa vaan teillekin. Seuraavaa unboxingia sitten sähkölaskun muodossa.

Syksyarvostelu

Tänään oli SE päivä. Aamulla töihin lähtiessä oli saatanan kylmä. Vittu että vituttaa. "Voi että kun on kaunista koska ruska ja ihanaa nami nami pusi pusi". Haistakaa vittu.

Syksyisin puista lähtee lehdet

Vältä kuin ruttoa

Aivan hirveetä paskaa. Vois kuvitella, että jenkit osais tehä snacksejä kun ovat niin läskejä... Angry video game nerdiä siteeratakseni "I'd rather eat the rotten asshole of a roadkilled skunk."

Ketsari testaa: ES

Tällä kertaa testissä Euroshopperin energiajuoma, eli nykynuorison keskuudessa ES:nä tunnettu ilmiö. Tämän tarunhohtoisen eliksiirin kerrotaan aiheuttavan ns. "pärinää", mitä se sitten liekään. En ole mikään energiajuomien suurkuluttaja, mutta olen kyllä batteryni ja red bullini juonut. Minkäänlaista pärinää, rutinaa tai nitinää en huomannut, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Tää kama maistuu ihan samalle kuin joka ikinen energiajuoma, eli aika paskalle. Vaikea oikeastaan sanoa miksi näitä tulee yleensäkään juotua. Olenko mainonnan uhri, vai kuvittelenko sellaisen tilanteen joskus koittavan mistä en selviä ilman energiajuomaa? Siinä vaiheessa kun tölkki on jo jääkaapissa niin juomisen perusteeksi riittää se, että se on huomattavasti jääkaapin ulkopuolella olevaa ilmastoa viileämpää. Puoli litraa on turhan iso pakkauskoko tällaiselle juomalle. Ei siksi, että se aiheuttaisi liikaa pärinää, vaan koska se ei vaan ole kovin hyvää. Pakko se on silti juoda väkisin loppuun, koska energiajuoma josta on hiilihappo kadonnut on jo aika helevetin pahaa. Mistä tulikin mieleen, että jos kuseen lisättäisiin hiilihappoa ja se tarjoiltaisiin kylmänä niin nuoriso joisi varmaan sitäkin. Hmm… Loistava bisnesidea.

Tuomio: Mikä helvetti teitä junnuja (jonneja) vaivaa? Juokaa ennemmin kaljaa, niin mä ainakin teen.