Partavahan saavuttua on tapahtunut silminnäkyvää edistystä. Poirotit alkavat olla jo lähempänä, mutta volyymiä tarvitaan lisää. Tämän hetkinen tilanne muistuttaa ehkä kuitenkin vielä hieman enemmän Salvador Dalin lyhyempää mallia. Kuukausi-pari vielä niin hyvä tulee!
Jotenkin ihmeessä tähänki groteskiin kuontaloon on jo kerennyt tottua (ehkäpä jopa hieman tykästyä), sillä enää ei naurata joka kerta peiliin katsoessa eikä viiksien pois ajaminenkaan houkuttele. Ilmeisesti olen jonkin asteinen kasvokarvoituksen edelläkävijä, sillä tässä kuussa alkoi maailmanlaajuinen Movember-kampanja, jonka tavoitteena on kerätä varoja (viiksi?)syöpää sairastaville. En ole aivan varma, miten tuo toimii käytännössä. Tehdäänkö viiksistä jotain syöpää parantavaa seerumia marraskuun loputtua? Noh, oli miten oli, minun viiksiäni ette vie, senkin matkijat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti