tiistai 22. marraskuuta 2011

Syksyinen puutarha

Tänään blogaamme pitkästä aikaa luonnosta. Näin loppusyksystä voimme tarkkailla luontoa haavoittuvimmillaan. Kesän jälkeen puutarhan puut ja kasvit valmistautuvat pikkuhiljaa talveen kuolemalla. Näky on monella tapaa ajatuksia herättävä. Olen käynyt kuvaamassa luontoa herkimmillään ja nyt paneudumme syksyiseen puutarhamaisemaan tarkan analyyttisesti. Pahoittelen että kuvat ovat hieman tärähtäneitä kamerajalustan unohtumisen vuoksi. Uskon että pienestä tärähdysefektistä huolimatta kuvien sisältö ei jätä mitään arvailujen varaan.


Ensimmäiseksi kuvauskohteekseni valitsin hieskoivun (Betula pubescens). Kuvan yksilö on jykevä lajinsa edustaja, halkaisijan ollessa vyötärön korkeudella useita kymmeniä senttejä. Kuten kuvasta näkyy, tällä puulla on vahva ja tuuhea oksisto. Kesäisin hieskoivu on kaunis puu ja palaa hyvin. Syksyllä se vain palaa hyvin.

Hieskoivu (Betula pubescens)


Toiseksi kohteekseni valitsin tarhaomenapuun (Malus domestica). Omenapuu kukkii kauniisti ja tuottaa herkullisia hedelmiä, omenoita. Syksyn tullen omenapuu pudottaa omenansa maahan mätänemään. Mätänevä omena muuttuu ruskeaksi. Omenoiden jälkeen omenapuu pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa puusta tulee surullisen näköinen harava.

Tarhaomenapuu (Malus domestica)


Kolmas kohteeni on mustaherukka (Ribes nigrum). Mustaherukkapensaan tuoreet lehdet tuoksuvat miellyttäviltä ja pensas tuottaa herkullisia marjoja. Syksyn tullen mustaherukkapensas pudottaa marjansa maahan mätänemään. Mätänevä mustaherukka muuttuu ruskeaksi. Marjojen jälkeen mustaherukka pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa pensaasta tulee surullisen näköinen harava.

Mustaherukka (Ribes nigrum)


Neljänneksi kohteeksi valikoitui vadelma (Rubus idaeus). Vadelma tuottaa erittäin herkullisia punaisia marjoja. Syksyn tullen myös vadelma pensas pudottaa marjansa maahan mätänemään. Mätänevä vadelma muuttuu ruskeaksi. Marjojen jälkeen vadelma pudottaa lehtensä. Tässä vaiheessa pensaasta tulee surullisen näköinen harava.

Vadelma (Rubus idaeus)


Seuraavaksi siirryin kuvaamaan puutarhan koristekasveja. Ensimmäisenä kameran linssin eteen sattui vuorenkilpi (Bergenia crassifolia). Vuorenkilven lehdet muistuttavat lumpeenlehtiä. Toisin kuin aiemmat kuvauskohteeni, vuorenkilpi näyttäisi hämmentävän hyvin sietävän kylmää, pimeää ja vitutusta. Viime vuoden perusteella kasvi talvehtii mätänemättä. Pisteet siitä!

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia)


Viimeinen kasvi puutarhakollaasissani on jokin esikkosuvun (Primula) yksilö. Valitettavasti en tämän tarkemmin tiedä mistä lajista on kyse. Vaan väliäkö tuolla kun tämäkin mätänee lumihankeen aivan kuten kiinnostukseni yhtään mitään kohtaan sen väistämättömän totuuden edessä että ulkona ei ole enää hirveän valoisaa.

Esikko (Primula)


Lopuksi bonuskuvana kaunis puisto.

Helvetin komea puisto

Ei kommentteja: