maanantai 30. toukokuuta 2011

Patonki, laukku ja akkumulaattori

Tänään minä kävin kaupassa, ja sieltä tarttui mukaan patonki, laukku ja akkumulaattori. Kuvaan alla, millaista oli purkaa kyseiset tuotteet pakkauksesta, ja mitä tuntoja se herätti.

Ensivaikutelma paketoinnista oli heikohko. Ensinnäkään kaikki tuotteet eivät olleet siististi yhdessä pakkauksessa, vaan ne oli pakattu kahteen erilliseen muovipussiin kömpelön oloisesti.
Tuote alkuperäispakkauksessaan

Kävi ilmi, että laukkua ei ollut muovipussin lisäksi pakattu oikein mihinkään, siitä vain roikkuu joku lappu. Tämä antaa ikävästi halvan vaikutelman, enkä ole oikein vakuuttunut tuotteen laadusta tämän johdosta. Toisaalta tuote lienee tästä syystä kuitenkin melko helppoa ottaa käyttöön.

Akkumulaattori oli vielä kätevästi omassa pahvilaatikossaan. Pahvilaatikon sisältä paljastuivat käyttöohjeet ja uusi muovipussi, jonka sisällä akkumulaattori varsinaisesti on. Tuote on siis vesitiivis, jos ei vahingossa riko sisempää muovipussia. Käyttöohjeiden mukaan akkumulaattori tulee kytkeä oikein päin eikä sitä saa syödä, jos on alle kolmevuotias. Minä olen yli kolmevuotias, joten en pitänyt kyseistä osiota ollenkaan tarpeellisena, sitä paitsi myyjä oli hiukan töykeä. Akkumulaattorista jäi paha maku suuhun kun maistoin ja se on minun mielestäni muutenkin ihan turha lisä tähän arvostelussa olevaan kokonaisuuteen.

Operaatio on niin sanotusti "vaiheessa" :D:D

Sisällön dynamiikka on valtava: Ääripäinä pieni akku ja iso patonki!
Patonki sitten oli tuossa toisessa muovipussissa. Vähän oli hankala avata. Se oli kääritty paperiin, joka oli kääritty vielä toiseen paperiin. Tämä toi siihen arvokkuuden tuntua, ja siksi päätin maistaa sisempää paperia. Se maistui ihan paskalle, ja lisäksi hiukan patongille. Patongista ei jäänyt paha maku suuhun, mutta siitä jäi aika paljon roskaa. Voisiko tuotteen pakata ympäristöystävällisemmin, ja sitten lisäksi niin että se olisi vesitiivis?

Kuten kuvasta näkyy, aika paljon roskaa tässä pakkauksessa oli. Taustalla laukku.
Yhteenvetona sanoisin, että kokonaisuus oli ok, mutta se johtuu pitkälti patongista. En pitänyt tätä paketointia oikein tasalaatuisena, ja ehkä jätän seuraavalla kerralla akkumulaattorin ja laukun ostamatta patongin yhteydessä jos se on mahdollista. Patonki ei mahtunut laukkuun.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Biscuit Domino & confiture de framboise et de cannelle

Tutustuttuamme pääruokaan grillaukseen tiimoilta viime viikolla olikin nyt vuoro siirtyä jälkiruokiin. Tänään valmistamme Ranskalaista perinneherkkua Domino-keksiä kanelilla ja vadelmahillolla maustettuna. Resepti on tiettävästi peräisin Toulousen seudulta jostain 1650-luvun paikkeilta. Paikalliset viinintekijä-munkit valmistivat tätä herkkua aina iltaisin pitkän työpäivän jälkeen viinitila-luostareissaan. Domino-keksit kiihdyttävät tunnetusti alkoholin palamista elimistössä, jonka ansiosta munkit olivat heti seuraavana aamuna taas täysissä voimissaan rankankin nollauksen jälkeen. Tästä syystä kehoitankin nauttimaan tämän perinneherkun munkkien tyyliin usean alkoholiannoksen kera. Mutta eteenpäin, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Ainekset:
  • 1 paketti Dominoja, ainoastaan alkuperäistä mallia.
  • 1/2 tlk vadelmahilloa, valmistaja vapaavalintainen
  • Hyppysellinen kanelia, suosittelen McCormickia.
Resepti:
  • Lämmitä pannu hyvin lämpimäksi (teho 4/6) ja voitele.
  • Ruskista Dominoja tekstipuoli alaspäin (TÄRKEÄÄ!) ensin 2-3 minuuttia, kunnes keksi on saanut kauniin ruskean sävyn ja keksi on madaltunut millin verran täytteen sulamisen takia.
  • Käännä keksit ympäri vielä 1,5minuutiksi.
  • Mausta keksit kanelilla tässä vaiheessa.
  • Nosta lautaselle ja anna jäähtyä puoli minuuttia.
  • Levitä vadelmahillo ja tarjoile kylmän oluen kanssa.
  • Nauti!


Voit hyvin käyttää uudestaan pääruuaksi nautitun pyttipannun paistorasvat.

Mausta Dominot kanelilla.

Jälkiruoka nautitaan tietysti veitsellä ja haarukalla lautaselta. Suosittelen ruokajuomaksi kotimaista kolmosolutta.

Kuten kuvasta näkyy, odotukset olivat korkealla.
Ois se pahempaakin voinut olla.

Kuvia muokattu hieman jälkikäteen, jotta blogi säilyy perheystävällisenä.

torstai 26. toukokuuta 2011

Legitiimin suvaitsevaisuuden dilemma: Case cowboy, eli utilitaristinen suvaitsemattomuus positiivisen erityiskohtelun perusteena

Oletetaan cowboy, jolla on rutto. Tällainen oletus on tietenkin typerä varsin monella tapaa. Vain yhden listatakseni: 1. Cowboyt eivät yleensä juo teetä. Niin, edellä unohdin mainita, että oletukseen sisältyi tietysti myös väittämä cowboyn teenjuonnista. Näillä tiedoilla päivitettyinä, jatkakaamme eteenpäin.
Erilaisia teelaatuja ja dippikastike

Ruttocowboy siellä harrastaa teenjuontia, kun yllättäen tien yli kulkee kyy. Mitä tekee cowboy? Suomen lainsäädännön mukaan kyy on rauhoitettu eläin, jonka tappaminen on sakon uhalla kielletty. Jos cowboymme on lainkuuliainen sankari, hänen on otettava kyseinen seikka huomioon. Toisaalta, perheellisenä ihmisenä hänen on ajateltava myös muiden kuin kyyn hyvinvointia. Esimerkiksi, mikäli kyseessä on cowboyn ratsastus- ja poniranchin pihatie, on täysin mahdollista, että tuo viekas kyy - mikä ilkiö - hyökkää pahaa-aavistamattomien lasten kimppuun ja ruiskuttaa näihin katalaa myrkkyään. Tällöin cowboyn perheidylli vaarantuu, ja se on estettävä (mikäli tarkastelemme esimerkin problematiikkaa utilitaristisesta aspektista ja asetamme premissiksi, että perheonni on kyyonnea merkittävämpää)!

Yllä on kuvattu tyyppiesimerkki yksittäistapauksesta, jossa toimenpiteen legaliteetti ja legitimiteetti eivät välttämättä kohtaa, ja yksilö joutuu tekemään karmaisevan päätöksen. Lakia on rikottava, koska se on ainoa hyväksyttävä toimintamalli (utilitaristisesta aspektista). Kyy, tuo liero, on päästettävä päiviltä. Cowboy vetää revolverinsa esiin ja kysyy "Do you feel lucky, punk?" Käärme vastaa niin kuin sille huudetaan. Kaikkea ei pidä suvaita, ajattelee cowboy, ja jatkaa ajatuskulkuaan: "Suvaitsemattomuutta ei _ikinä_ pidä suvaita, sillä suvaitseminen olisi tällöin de facto suvaitsemattomuutta, ja näin ollen vain suvaitsemattomuuden kautta voimme saavuttaa suvaitsevaisen lopputuloksen. Kärmes perkele on ollut kovin suvaitsematon olemalla suvaitsematta piharauhalleni kunnioitusta. Ergo, kärmes, nyt tuli noutaja!"

Cowboy puristaa liipaisinta, kuten armeijassa on opetettu. Kuudestilaukeava syöksee tulta, ja käärme haavoittuu kuolettavasti. Kyyn koko vartalo vavahtelee, kun luoti toisensa jälkeen repii tuon viattoman luontokappaleen lihaa riekaleiksi, työntäen tieltään kaiken, mikä eteen sattuu. Ennen pitkää jäljelle jää vain käärmeen jo veltostunut ruumis. Cowboy on jo ampunut revolverinsa tyhjäksi, mutta raivosta sokaistuneena vetää liipaisimesta vielä toiset kuusi kertaa.

Paikalle sattuu poliisi, joka näkee koko tilanteen. Mitä sinä tekisit, jos olisit tuo poliisi? Suvaitsisitko cowboyn suvaitsemattomuutta käärmeen osoittamaa rauhaisan kotipihan suvaitsemisen suvaitsemattomuutta kohtaan? Jos et, antaisitko sakot? Tappaisitko paskan murhaajan? Taputtaisitko hyvää perheenisää selkään? Aseta itsesi ruttocowboyn asemaan, ennen kuin vastaat.

Muistathan vielä, mitä ruttocowboymme pohti suvaitsemattomuudesta. Cowboyt, nuo suoraselkäisyyden airuet, ovat tunnettuja sanojensa mittaisuudesta - jos siis cowboyn osoittamaa suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuutta suvaitaan, päädytäänkö tällöin loukkaamaan cowboyn kunniaa? Cowboy kuuluu vähemmistöön, koska hänellä on rutto. Tilannetta on siis lähestyttävä myös positiivisen erityiskohtelun kautta. Millainen ihminen sisimmässäsi olet?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Porno ja olutvertailu:
Northern Light vs. Alpha Dog

Tällä kertaa vertailussa olivat Orkney Breweryn Northern Light -olut ja jo jonkinlaiseen kulttimaineeseen nousseen Brew Dog -panimon Alpha Dog. On ilmeistä, että kummatkin oluet ovat parempia kuin oliivit. Mutta kumpi voittaa keskinäisen vertailun? Haluaisin mainita, että oliivitkaan eivät ole ihan huonoja, kyseessä on kuitenkin valkosipulimarinoitujen vihreiden oliivien ja kalamataoliivien sekoitus. Tällaisia oliiveja saa mm. kauppakeskus Kampin K-kaupasta, ja suosittelen niitä kaikille oliivien ystäville.


On itse asiassa hyvinkin erikoinen sattuma, että oliivit alkavat samalla tavalla kuin olut. Juuri muuta yhteistä niillä ei kuitenkaan ole, paitsi tietenkin se, että molemmat sopivat hyvin yhteen ruuan kanssa. Nyt kuitenkin itse asiaan.

Usein väitetään, että ensimmäinen maistuu aina parhaalta. Ensiksi join Northern Light -oluen. Tämän jälkeen join Alpha Dogin. Juontitapahtumat olivat toisistaan erillisiä ja tapahtuivat siis sekventiaalisessa järjestyksessä. Välissä syötiin oliiveja. Nyt kävi kuitenkin niin, että toinen maistui parhaalta. Se ei siltikään tarkoita, etteikö ensimmäinen olut olisi myös ollut erittäin hyvä. Etenkin suomalaiseen kaljaan verrattuna se on ihan omassa luokassaan.


Merkittävimpiä osa-alueita, joissa tyypiltään "aito Orkadialainen pintahiivaolut" (?) Northern Light pärjäsi verrokkiaan paremmin, olivat seuraavat: Oluen määrä. Alpha Dogia oli vaivaiset 33 senttilitraa. Northern Lightia oli puoli litraa. Tässä ei ole erehtymisen mahdollisuutta - Northern Light on tältä osin selvä voittaja. Myös valmistuspaikka on rouhea: Quoyloo. Oletteko ikinä kuulleetkaan sellaisesta paikasta? Minä en ole. Etnistä! Lisäksi etiketissä lukee hämmentävästi, että "5000 years in the making" - olut on siis todella vanhaa! Ihmismielen on vaikeaa ymmärtää tällaisia lukuja, Jeesuskaan ei ollut 5000 vuotta sitten vielä syntynyt.

Maultaan Quoyloon nektari on pehmeän maltainen, eikä siinä esiinny erityisiä jälkimakuja. Olut on miedohkoa muttei silti mautonta, minkä vuoksi se sopinee laajalle yleisölle. Toisaalta tämä on myös Northern Lightin suurin kompastuskivi: Se ei puhuttele kokenutta käyttäjää läheskään samalla tavoin kuin Alpha Dog, joka on etikettinsä mukaan "eksistentiaalista punaista kalpeaa pintahiivaolutta". Toden totta, oluen värissä voi hyvällä tahdolla havaita miellyttävän punaisen vivahteen. Alpha Dog on sopivan tymäkkää - siinä on humalaa ilmeisesti hiukan tuota aiemmin käsiteltyä nestemäistä revontulta enemmän. En kuitenkaan ole varma, miltä humala maistuu, tai sen enempää mallaskaan, joten tämä on vain arvio. Joka tapauksessa tämä kalja on oikein makoisaa. Juuri tämän ominaisuutensa vuoksi Alpha Dog sopii erinomaisesti esimerkiksi minulle.


Nyt joku voisi luulla, että tuli eksyttyä hiukan harhapoluille, sillä tämän kirjoituksen aiheena oli tarkoituksena olla myös porno. Kuten kappaleessa 2 totesin, asiaan. Mietitte ehkä, miten olut liittyy pornoon. Yhteys on ilmeinen. Ajatellaanpa hetki samppanjaa. Tuo Ranskan suuri lahja maailmalle on toki varsin herkullista, enkä voi kiistää, etteivätkö tytöt yleensä vaikuttuisi positiivisesti, kun ravintolassa tilaa pullon samppakaljaa sopivalla hetkellä. Kuitenkin uskallan väittää, että suomalaiset romanssit alkavat useammin tilaisuuksista, joissa samppanjan sijaan juuri olut on läsnä. Ja pornossa kuvataan romanssien tekninen puoli, joskin ehkä hieman pop-henkisesti. Näin ollen näillä kahdella tuotteella on aivan selvä syy-yhteys.

Yhteenvetona voisin todeta, että jos haluat oikein kunnon pornoromanssin, niin unohda valkosipulioliivit ja samppanja, ja kittaa sen sijaan oikein kunnolla sitä kaljaa. Voi olla että sinä ja deittisi ette kuitenkaan ole toistenne sielunkumppaneita, ja päädyt viettämään yösi yksin. Siksi kotiin kannattaa varata vielä hieman lisää kaljaa ja ehkä vähäsen pornoa. Eikä mitään pehmopornoa sitten, vaan oikein kunnon jyystöä. Sellaista että sitä ei missään Makuunin videohyllyssä ole tarjolla. Tietenkin tämä selviää vain vuokraamosta kysymällä, ja kannustan jokaista aktiivisuuteen tällä osa-alueella. Onhan kuitenkin niin, että videovuokraamon tyttö voi olla sinun sielunkumppanisi, ja tiedä sitä sitten, mihin se johtaa… Vain yksi asia on varmaa: Ilman pornoa et löytäisi ikinä sitä oikeaa!

Alkukesän grillailuvinkit

Moni on varmaankin jo havahtunut ilmojen lämpenemiseen ja grillihammasta on vähitellen alkanut kolottaa. Ruoanlaittoon kannattaa kuitenkin suhtautua asiaan kuuluvalla hartaudella ja tarvikkeet valmistella huolella. Muuten makunautinto saattaa jäädä ns. puolitiehen. Joka kesä tuo tullessaan uutuuslihat kauppojen hyllyille, mutta nämä valmiiksi maustetut ja keinotekoiset teollisuusruoat kannattaa jättää omaan arvoonsa. Aito grilliruoka on lihaisaa ja ravitsevaa. Ruoka itsessään on niin maukasta, että erillinen marinadi ei tee muuta kuin pilaa nautinnollisen ruokailuhetken. Raaka-aineita valitessa kannattaakin keskittyä ruokatarpeiden autenttisuuteen ja ravintoarvoihin.

















Kuva 1. Malliesimerkki onnistuneesta grillihetkestä.

Kuvassa on esillä tyypillinen onnistunut grilliruoka. Kaikesta huokuu, että ateriaan on panostettu. Raaka-ainevalinnoissa on onnistuttu ns. "just eikä melkein". Lihaisa kyrsä suoraan Fazerin pullatehtaalta kruunattuna Valion kevyt-edamilla. Kuvaa saa vapaasti käyttää inspiraation lähteenä. Toivotan kaikille oivia grillailuhetkiä! Ja muistakaa, märkäkin puu syttyy kunhan bensaa on käytetty tarpeeksi.

kenkävertailu

monta kenkää, vain kaksi jalkaa. tämä on punainen.


koska kaikissa meissä asuu pieni ruotsalainen lehmä.


tosimiehille, ei marjanpoimijoille. tämä kenkä on tehty kulkemaan.