Jo kannen perusteella on selvää, että kyseessä on kaksikielinen teos. Tämä on jopa jossakin määrin harvinaista. Yleensä kirjoissa on selkeä pääkieli, ja mukana korkeintaan joitakin vieraskielisiä lainauksia. Yrittääkö kirjailija viestiä meille jotakin yhteiskunnallista, vai onko kyseessä pelkkä pläjäys tekotaiteellista paskaa? Itse tulkitsen ratkaisun pelkäksi verhoksi jolla tekijä pyrkii vetoamaan sivistyneistöön, yrittäen samalla itse löytää ulos tavallisen rahvaan joukosta. Kannen ulkoasua kutsuisin värikkääksi, jopa leikitteleväksi. Värimaailma on lämmin ja herättää minussa kesäisiä ajatuksia. Kansi on mielestäni onnistunut.
Teoksen varsinaisesta sisällöstä näkee pian, että kyseessä on jonkinlainen kuvakirja. Varsin toimiva ratkaisu kun kyseessä on muistelmateos, mutta pakko on myöntää että olin hieman pettynyt. Odotin syvällisempää sisältöä. Ensisivuja myöten lähes kaikki teoksen muistelmakuvat on hinnoiteltu. Kyseessä lienee jälleen jonkinlainen yhteiskunnallinen kannanotto, kenties nykyajan hektistä kulutusyhteiskuntaa vastaan? On asian taustalla mitä tahansa, teos tempasi minut nopeasti mukaansa. Ristiriita alun luonnonläheisten kuvien ja raa'an kapitalismin välillä on sykähdyttävä.
Teoksen edetessä tiukka yhteiskuntakriittinen ote säilyy. Tässä vaiheessa luonto on alistettu "puutarhurin" valtakuntaan. Kuten kuvasta näkyy, alistajaa tilanne hymyilyttää. Esillä ovat tuhon välineet ja luonto saa arvatenkin osansa. Koneet kuvastanevat ihmisen kiistämätöntä valtaa ympäröivään maailmaansa. Mikäli kirjailijan tavoitteena on ajatusten herättäminen, onnistuu hän siinä esimerkillisesti. Tässä vaiheessa tunnelmat ovat jopa surumieliset. Teoksen loppupuolellakin kuvat on hinnoiteltu ja rivien välistä aistittava rahan vallalle naureskeleva ote kantaa hyvin kannesta kanteen.
Käännettyäni lopulta viimeisen sivun, minulle jäi hämmentynyt olo. Alun ylimielinen ja epäileväinen asenteeni muuttui lukemisen edetessä nopeasti vastaanottavaiseksi ja innostuneeksi, sekä edelleen surumieliseksi ja hämmentyneeksi. Kirja esitti paljon kysymyksiä joihin ei annettu suoria vastauksia. Lukijan vastuulle jäi löytää itse vastaukset näihin joskus hyvinkin monitahoisiin kysymyksiin. Kirjan kritiikki oli viiltävää, mutta tasapainottelu taiteen ja tekotaiteen välisellä veitsenterällä suorastaan mykistävää. Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat halukkaita kyseenalaistamaan nykynormit eivätkä vieroksu vaikeidenkaan asioiden esille tuomista.
Kokonaisarvosana: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti