Voi rakas päiväkirja tai lukijani (whatt-eveer!), aamulla totisesti menin töihin. Olin totinen. Toisin kuin kansallisromantiikkamme tunnustetut ammattilaiset, Teppo tahi Masa, menen töihin yleensä vain viitenä päivänä viikossa. Siinä se päivä sitten menikin, kunnes noin 7.5 tuntia myöhemmin päädyin pääkaupungille juhlimaan kansallista arkipäiväämme. Tässä kohdin minun täytyy kuitenkin muistuttaa lähdekritiikistä. Nyt on tiistai Minun käsitykseni mukaan, ja tiistai on arkipäivä Minun käsitykseni mukaan. Tämä ei tarkoita, että nyt olisi oikeasti tiistai. Nyt voisi olosuhteet huomioon ottaen olla vaikka maanantai, sillä mistäpä sitä koskaan tietää. Toivottavasti huomenna kuitenkaan ei ole tiistai, sillä huomenna voisi - premissieni pitäessä paikkansa - olla keskiviikko. Alla on kiistämätön todiste - vai onko?
Kuva 1: kalenterin mukaan nyt on tiistai - vai onko?
Niin, oi mikä tahansa entiteettini! Olin kuitenkin parhaimman käsitykseni mukaan viettämässä arkipäivän iltapäivää, ja olen mitä vilpittömimmin pahoillani, mikäli tietooni myöhemmin kantautuisi viesti siitä, että näin ei ollutkaan - kaikkein viimeisenä minä, nöyrin palvelijasi, haluaisin sinua tässä asiassa petkuttaa. Vai haluaisinko? Toivon, että kuitenkin ymmärrät minun toimineen hyvässä uskossa jos ilmi tulisi, että näin ei ollutkaan.
Se, mitä pidän arkisena tiistai-iltapäivänä, oli kuitenkin vääjäämättä saavuttanut minut. Mahdollisesti tästä syystä, tahi mahdottomasti jostakin muusta syystä, liityin hetken mielijohteesta jonkun "YK ja kakarat sitä sun tätä"-järjestön tukijaksi. Tämä oli päätös, joka tulisi seuraamaan minua läpi koko elämäni, vaikken vielä tiennyt sitä. No, sitten vetäsin yhen tuopin Henry Westonin siideriä ja juttelin pulujen kanssa kun kaveri oli muka töissä. En usko selitystä, enhän itsekään ollut töissä!
Kuitenkin seuraavaksi oli jo nälkä ja menin vetämään tälläsen salaatin:
Kuva 2: salaatti oli ihan ok mutta olen syönyt parempiakin - vai olenko?
Painan yli kaksisataa kiloa, joten yksi pikku salaatti ei nälkää kauaa poissa pidä. Siksi söin myös leipää.
Kuva 3: leipää. Leipä on tosi tärkeetä. Se pitää miehen tiellä ja minä olen mies ja haluan olla tiellä. Siis en tietenkään mitenkään pahasti tiellä, mutta sillä tavalla, että minut kumminkin huomataan. Olenhan mies.
Hyperlinkki, ei liity leipätekstiin: http://raijasivu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78061-ylihiwnokuorirakennelaite
niin, olen raavas mies. Painan jopa 250 kiloa, eikä nälkä mene ohi ihan helpolla. Vai meneekö? Otin siksi väliruuaksi alla olevan juureshöystön, jonka lisukkeena oli elomassastani noin promillen kattava pihvi. Eli 250 grammaa, mutta eipä se siltä tuntunut. Se tuntui 235 grammalta.
Kuva 4: promillen painoinen pihvi! Pihvi oli ok. Tai on ok - vai onko?
Jatkoin pihvin syömistä, oi nälkäinen ja janoinen ja kuolainen toverini. Sitten jatkoin pihvin syömistä lisää, kunnes lopulta olin syönyt koko pihvin. Se oli Traktoripihvi! Iltapäivä kuitenkin jatkui ja jatkui, aina vaan. Olisin juonut piimää, mutta sitä ei ollut.
Kokonaisarvosana: 7
Suullinen arvostelu: normi ilta päivä, ei mitään kummempaa. Suosittelen iltapäivää kaikille, kenellä on esimerkiksi töiden jälkeen ylimääräistä aikaa.
Sitte söin vielä tämmösen ihan perus sorbetin:
Location:Helsingfors
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti